EF järjestää muutaman kerran vuodessa Helsingin toimistolla pidettäviä ambassador-päiviä, joista viimeisin oli huhtikuun lopulla pidetty “pitsailta”. Saatiin tästä tieto reilun viikon varoitusajalla, ja ideana oli tavata tänä kesänä matkalle lähtevien ambassadorien kanssa. Onnekseni pystyin järjestelemään lauantain muuten vapaaksi ja pääsin lähtemään päiväreissulle Helsinkiin.
Lauantaiaamuna herätyskello soi jo kuudelta, ja lähdin kävelemään juna-asemalle hieman seitsemän jälkeen. Hämmennyksekseni törmäsin ulko-ovella ruokakaupasta palanneeseen naapuriini, vaikka itse olin vasta vain hädin tuskin hereillä. Junassa sain onnekseni istua rauhassa, ja vietinkin nämä kolme tuntia katsellen maisemia ja kuunnellen musiikkia. Päädyttyäni Helsinkiin tarkoituksenani oli suunnistaa suorilla Oodiin, mutta kartanlukutaitoni osoittautuivat korkeintaankin keskinkertaisiksi ja päädyinkin ensin nauttimaan keväisestä kävelylenkistä.
Löydettyäni perille suuntasin heti kolmanteen kerrokseen pitkän pöydän ääreen kirjoittelemaan blogitekstiä päivästäni Nizzassa. En edes tiedä miten pukea sanoiksi sen, miten paljon nautin niistä parista tunnista, jotka sain keskittyä omiin hommiini muiden opiskelijoiden keskellä. Harmi vain, kun vastaava ei oikeastaan ole kotikaupungissani mahdollista. Kirjoitettuani blogitekstin ja hoidettuani pari juoksevaa asiaa, lähdin aikaisemmasta erehdyksestäni huolimatta luottavaisin mielin suunnistamaan kohti EF:n toimistoa Kalevankadulla.
Vietimme päivää toimistolla noin kymmenen hengen porukalla klo 13-16. Kaikkien saavuttua aloitimme pienellä koulutuksella, jossa kertasimme viime syksyn Ambassador Kick Off -tapahtuman sisältöjä. Opimme EF:n toiminnasta yleisellä tasolla ja keskustelimme ambassador-ohjelman tarjoamista mahdollisuuksista. Varsinaisen koulutusosion jälkeen pidimme pienissä ryhmissä brainstorming-sessiot. Puhuimme esimerkiksi siitä, mitä (ja miten) tietoa uusille ambassadoreille kannattaisi jakaa sekä erilaisista toiveista ja ehdotuksista erityisesti ambassador-ohjelmaan. Tämän jälkeen söimme pitsaa ja palasimme yhdessä käymään ehdotuksiamme läpi. Päivän päätteeksi suunnittelimme tulevia matkojamme luomalla oman bucket listin kesälle.
Lähdettyäni toimistolta suuntasin takaisin Oodille, missä pöydät olivat täyttyneet ja päädyin rapuille lukemaan Des meurtres qui font du bien -kirjaa kolmeksi tunniksi. Koska en arjessani pysty puhumaan ranskaa kenenkään kanssa, olen ottanut tavakseni lukea pääasiassa ranskankielisiä kirjoja ylläpitääkseni kielitaitoani ja oppiakseni erilaisia ilmaisuja. Suurimman osan paluumatkasta junassa horrostin liian väsyneenä keskittyäkseni mihinkään, mutta onnekseni sain tehtyä pari tehtävää sitä ennen. Illan lopuksi kävelin kotiin puoli yhdeltätoista ja kaaduin heti pikaisen suihkun jälkeen suoraan sänkyyn.
- pirouetterina