EF tarjoaa useita erilaisia kielimatkoja ja -kursseja, joiden opetusmäärät, oppisisällöt, yhteiset aktiviteetit ja kestot vaihtelevat laajasti. Perinteisistä yksilömatkoista EF:n suosituin kurssityyppi on intensiivikurssi, jolloin kieltä opiskellaan 32 oppituntia viikossa. Yleiskurssiin sen sijaan kuuluu vain 26 oppituntia ja kesäkurssiin enää 20.
Luonnollisesti itsekin valitsin osallistua intensiivikurssille, jotta oppisin mahdollisimman varmaksi ja
luontevaksi puhujaksi mahdollisimman nopeasti. Nizzan kampuksella oppitunnit järjestettiin 80
minuuttia pitkinä kokonaisuuksina kolmesti päivässä. Omalle kohdalle osui vuoropäivin aamu- tai
iltatunnit, jolloin koulu alkoi vasta puolilta päivin. Lukujärjestys varmistui kielikurssin ensimmäisenä
maanantaina tehtyjen tasotestien jälkeen, ja EF Campus Connect -sovelluksessa näkyy itse tuntien
lisäksi myös huone (ja kerros) sekä tunnin opettaja.
Esimerkiksi keskiviikkona 28.6. mun lukujärjestys näytti tältä:
Päivä siis alkoi valinnaisella SPIN (special interest) puhetunnilla, jossa käsittelimme viikoittain vaihtuvia
aiheita noin kymmenen hengen ryhmän
kanssa. Puhuimme mm. kulttuurieroista,
turvallisuudesta, ihmissuhteista ja harrastuksista. Opettaja kyseli jokaiselta mielipiteitä ja auttoi tarvittaessa
ajatusten muotoilussa, mutta usein keskustelu sai tuulta
alleen ja eteni luontevasti eteenpäin ryhmäläisten kesken. Välillä pysähdyimme yhdessä miettimään esimerkiksi vaihtoehtoisia ilmauksia tai tarkempia sanoja kuvaamaan tiettyä ilmiötä. Itse olin erityisesti ensimmäisillä tunneilla todella arka ja hiljainen, mutta loppua kohden sain lisää itseluottamusta ja pystyin osallistumaan keskusteluun haluamallani tavalla.
Seuraavana vuorossa olevat français général-tunnit olivat oikeastaan koko kielikurssin perusta. Tunneilla
etenimme johdonmukaisesti kirjan kappaleita ja teimme laajasti erilaisia harjoituksia ryhmätöistä luetun-
ja kuullunymmärtämisiin sekä kielioppitehtäviin. Tiistaista perjantaihin opiskelimme yhtä kokonaisuutta, ja maanantaisin teimme laajan kokeen edeltävän viikon teemoihin liittyen. Nämä kokeet kuitenkin tuntuivat todella erilaisilta verrattuna suomalaisen koulun normaaleihin kokeisiin, sillä luonnollisesti myös koko koe oli ranskaksi, eikä esimerkiksi perinteisiä käännöstehtäviä tarvinnut tehdä. Kokeen painotus olikin nimenomaan kielen kokonaisvaltaisessa ymmärtämisessä, minkä lisäksi oli joitain tarkempia tehtäviä esimerkiksi subjunktiivin taivutusmuodoista.
Koin itse, että minulle jäi hyvin vapaa-aikaa koulupäivistä huolimatta, ja nautinkin erityisesti pitkistä vapaa-aamuista, jolloin nukuin pidempään ja aloittelin ranskan opiskelua itsenäisesti ennen koululle suuntaamista. Kahden tunnin lounastauon yleensä seikkailin ympäri Nizzaa vailla päämäärää, ja illat vietin kotona jutellen.
- pirouetterina
