Omaa matkaa varatessaan kielikurssilainen saa valita, haluaako majoittua kohteessa perheen luona vai asuntolassa. Asuntolat ovat usein suosittuja itsenäisyyden kannalta, mutta itselleni oli selvää, että haluaisin majoittua perheessä ja hypätä pää edellä syvään päähän.
Sain tietää äitini nimen viikko ennen matkan alkua, ja otinkin häneen heti yhteyttä. Esittelin itseni viestissä ja kysyin, onko jotain mitä mun tulisi huomioida jo ennen heidän tapaamistaan. Vaikka tällaisen viestin kirjoittaminen voi tuntua niin vaikealta kuin turhaltakin, luo se hyvää pohjaa kommunikaatiolle isäntäperheen kanssa koko kielikurssin ajalle ja osoittaa arvostusta heitä kohtaan. Oli myös mukava saada itse kuulla vähän tulevasta perheestä ennen heidän tapaamistaan.
Tapasin perheeni ensimmäisen kerran sunnuntai-iltana 25.6.2023, eli varsinaisen kielikurssin alkua edeltävänä iltana. Vaikka olin lentänyt Nizzaan omasta tahdostani jo lauantaina (yövyin ensimmäisen yön hotellissa), olin silti yllättynyt kielimuurista erityisesti ensimmäisten päivien ajan. Onnekseni kanssani majottui kaksi rohkeampaa ja tottuneempaa puhujaa, jotka auttoivat myös minut alkuun ja jo päivällisen aikana ymmärsin, ettei perheeni tuomitsisi tekemiäni virheitä ja uskaltauduin pikkuhiljaa puhumaan enemmän ja enemmän.
 |
| Kiipesin viimeisenä aamuna hyvästelemään Nizzan. |
Läpi kielikurssin keskustelimme erityisesti äidin kanssa joka ilta muutaman tunnin, ja edelleen muistelen näitä keskusteluja lämmöllä päivittäin. Aiheet vaihtelivat päivän tapahtumista ja TV-sarjoista suurempiin kulttuurieroihin ja henkilökohtaisiin pulmiin ja usein sain kuulla myös perheen lapsen ja toisten vaihto-opiskelijoiden kokemuksia ja mielipiteitä. Syvällisempien keskustelujen lisäksi vietin myös useita tunteja pelaten lautapelejä (opin mm. aakkoset pelatessani laivanupotusta lapsen kanssa!) ja autoin perhettä parhaani mukaan esimerkiksi tiskaamisessa. En ollut moneen kuukauteen itkenyt yhtä paljoa, kuin lähtiessäni Nizzasta. Vielä hyvästellessäni heidät lupasin, etten ikinä viittaisi heihin pelkästään isäntäperheenä vaan puhuisin aina Nizzan perheestäni, sillä heidän luonaan tunsin olevani aidosti kotona.
Vaikka näin positiivinen, oikeastaan täydellinen, kokemus onkin harvinainen, pyrkii EF parhaansa mukaan järjestämään jokaiselle kielikurssilaiselle hyvän perheen. EF:llä on jokaisessa kohteessa omia työntekijöitä, jotka varmistavat perheiden soveltuvuuden isäntäperheiksi tarkistamalla heidän taustat, käymällä heidän luonaan ja haastattelemalla heidät. Lisäksi jokainen opiskelija arvioi EF:n toimintaa laajasti kielikurssinsa lopuksi, ja osana tätä arvostelua EF saa lisää tietoa perheistään ja tarvittaessa voi arvioida perheen soveltuvuuden uudelleen.
Oman kielikurssini aikana kuulin tuttaviltani niin hyvää kuin pahaakin heidän isäntäperheistään, ja muutamat kävivät keskustelemassa pinnalle nousseista haasteista myös EF:n työntekijän kanssa. Useimmiten kaikki ratkeaakin avoimella kommunikaatiolla, mutta mikäli tilanne näyttäytyy mahdottomana, on myös mahdollista vaihtaa perhettä tai siirtyä asuntolaan kesken kielikurssin.
Nizzan reissun lisäksi olen muuten asunut kaksi kuukautta toisen isäntäperheen luona, ja haluaisin vielä loppuun muistuttaa, että perheen luo kannattaa mennä avoimin mielin, sillä perheiden väliset toimintatavat vaihtelevat suuresti jo saman kulttuurinkin sisällä, saati sitten kulttuurirajoja ylittäessä. Esimerkiksi Nizzan perheeni oletti minun olevan aamuisin pahantuulinen, sillä en tervehtinyt heitä ennen aamupalaa. Tarkoitukseni oli kuitenkin kunnioittaa rauhallista aamua ja heitä antamalla jokaiselle tilaa herätä rauhassa. Keskusteltuamme (ja naurettuamme) asian läpi, ymmärsimme kaikki paremmin toinen toisiamme ja opin huikkaamaan « Bonjour ! » hyväntuulisesti heti herättyäni.
- pirouetterina