Kokemuksia erityisruokavaliosta Ranskassa

Ennen Nizzaan lähtöä viime kesänä mua jännitti miten vaikeaa erityisesti gluteenittoman ruokavalio noudattaminen

tulisi olemaan. Näin keliaakikkona kun en vain voi päättää joustaa gluteenittomuudesta, vaan ruokavaliota olisi pystyttävä noudattamaan pilkulleen. Olin jo matkaa varatessani varmistanut EF:ltä, että gluteeniton kasvisruokailu onnistuisi perheessäni, mutta se jätti silti lounaat kysymysmerkiksi, enkä tiennyt kuinka paljon joutuisin lopulta opettamaan perheelle. 

Tärkein neuvoni olisikin, että älä oleta muiden tietävän mitä keliakia (la maladie cœliaque) tarkoittaa, vaan varaudu selittämään tarkemmin. Yksi hyvä lause on « Il faut que je mange sans gluten » (minun täytyy syödä gluteenittomasti), vaikka sitäkin on hyvä tarkentaa nimeämällä viljat, joita ei voi syödä (« Je ne peux pas manger d’aliments contenant du blé, de l’orge ou du seigle. ») Tarkista ruuan sopivuus myös ravintoloissa ja hotelleissa, sillä itse esimerkiksi tilasin yksinkertaisen salaatin päivälliseksi, mutta sen päälle olikin aseteltu leipäviipaleita, joita ei menussa mainittu ja vastaavasti yhden hotellin aamupalalla oli tarjolla vain yhtä gluteenitonta kakkua, joka oli samalla alustalla gluteenisen kakun kanssa…

E. Leclerc -marketin valikoimaa

Onnekseni Nizzassa syödään paljon luonnostaan gluteenittomia ruokia ja perheeni äiti heräsi joka aamu leipomaan gluteenittomia muffinsseja aamupalaksi. Syödessäni ulkona suosin Poke Nice, Le Must - Eat me ja Le Banthai -ravintoloita, joista löysin helposti gluteenitonta ruokaa. Vastaavasti myös Pariisissa ja Rouenissa söin lähinnä (kasvis)sushia. Kaikista helpointa kuitenkin on, jos voi laittaa itse ruokaa keittiössä ja ottaa omat eväät mukaan edes suurimpana osana päivistä. 

Yleensä suuremmista ruokakaupoista löytyy myös gluteenittomia tuotteita (joskin lähinnä le goûter-tyylisiä makeita leivonnaisia), mutta isomman marketin löytäminen voi koitua hankalaksi. Nizzassa kävinkin usein Biocoop-ketjun kaupoissa, jotka ovat erikoistuneet luomu-tuotteiden myyntiin ja erikoisruokavalioiden huomioimiseen. Päiväreissulla Monacoon gluteenittoman ruuan löytäminen osoittautui käytännössä mahdottomaksi, ja lopulta ostin kupillisen (4 - 5 dl..?) vesimelonikuutioita kuudella eurolla.

Kotona olin myös ollut vegaani jo nelisen vuotta, mutta päätin Ranskassa höllentää ruokavalioni kasvissyöjäksi. Se helpotti elämää huomattavasti, ja asuessani Rouenissa en olisi pystynytkään elämään vegaanina. Erityisruokavalion noudattaminen Ranskassa vaatii kokemukseni mukaan huomattavasti enemmän vaivannäköä kuin täällä Suomessa, ja ainakin itselleni iski annoskateus monta kertaa katsoessani muiden syövän tuoreita croissant, macaron ja pain au chocolat -leivonnaisia. Lisäksi osallistuin koululla kahdelle SPIN-tunnille, jotka käsittelivät ranskalaista ruokakulttuuria enkä voinut lopettaa tuoreesta patongista haaveilua. Vaikka en voinutkaan samaistua kaikkiin tunnin sisältöihin, olivat käymämme keskustelut todella mielenkiintoisia ja nautin opettajan suuresta intohimosta erityisesti nizzalaista ruokaa kohtaan. 

Vaikka ruokakulttuurissa on suuriakin eroja Etelä- ja Pohjois-Ranskan välillä, suosittelen suhtautumaan ruokailuun Ranskassa ylipäänsä kunnioittavammin ja kärsivällisemmin kuin mitä meillä täällä Suomessa on tapana. Ruokahetki on perheen yhteistä aikaa, ja erityisesti päivällinen venyy usein melkein parituntiseksi. Erityisesti pohjoisessa päivälliseen kuuluu olennaisesti myös alkupala ja jälkiruoka (useimmiten jogurttia, hedelmiä tai juustoa). Sain myös osallistua Rouenin perheeni yhteiselle lounaalle isovanhempien luona maalla. Päivä ei ollut mitenkään erikoinen, mutta yhteinen lounas kesti yli kolme tuntia, eivätkä edes lapset poistuneet pöydästä ennen kuin kaikki olivat valmiita.

- pirouetterina