Vieraat kielet ovat ihan lapsesta asti kiehtoneet mua, joten lukion alkaessa mulle oli itsestään selvää, että tulisin myös kirjoittamaan useita kieliä. Keskusteltuani meidän opon kanssa useampaan otteeseen, päädyin kirjoittamaan C-ranskan (ja B-ruotsin) syksyllä 2023.
Aloitin ranskan lukemisen koulussa kahdeksannella luokalla, mutta opiskelin kesälomalla itsenäisesti oikeastaan koko lukion oppimäärän ja koulun tunneilla lähinnä kertailin jo oppimaani. Lukiossa pystyin ensimmäisellä luokalla opiskelemaan pari kurssia ranskaa, mutta sen jälkeen ryhmän koko laski liian pieneksi ja tein neljä viimeistä kurssia itsenäisenä. Näin ollen ennen Nizzan kuukauttani ymmärsin ranskaa kiitettävästi ja pystyin myös itse kirjoittamaan jonkin verran, joskin useimmiten tarkistin lauseitani googlailemalla ennen viestien lähettämistä. Suullista kielitaitoa mulla ei sitten ollut nimeksikään…
Lähdin kielikurssille Nizzaan luonnollisesti uusien kokemusten perässä, mutta halusin myös nähdä, kuinka paljon voisin vielä kehittyä ja saada varmuutta kielenkäyttööni ennen kirjoituksia. EF ei järjestä varsinaisia valmennuskursseja ylioppilaskirjoituksia varten, mutta oman kokemukseni pohjalta ei sellaiselle kyllä ole sen suurempaa tarvettakaan. Nykyään tiedetään, että tehokkain tapa oppia mikä tahansa kieli on ympäröidä itsensä silä parhaansa mukaan. Kielikurssin etu perinteiseen matkailuun on kuitenkin siinä, että koulun (natiivit) opettajat osaavat korjata pieniäkin virheitä ja selittää vivahde-eroja esimerkiksi kahden näennäisesti samaa tarkoittavan sanan välillä.
Omia kirjoituksiani ajatellen itselleni kaikista hyödyllisimmät kurssit olivat français général B2 (ns. perustunnit), B1 kielioppi spinnit ja DELF/DALF valmennus. DELF on ranskankielen koe esimerkiksi ranskaan muuttaville, ja sen valmennuskurssilla sain mm. erinomaisia vinkkejä oman tekstin tuottamiseen. Laajemmin ajateltuna tottakai hyödyin suuresti myös puhetunneista ja esimerkiksi runojen ja satujen opiskelusta, mutta suomalaisissa kielten ylioppilaskokeissa painoarvo on (valitettavasti) hyvin pitkälti ymmärtämisessä ja kieliopin osaamisessa. Toisaalta vaikka kirjoituksissa ei testatakaan suullista kielitaitoa, täytyy keskusteluissa pystyä reagoimaan ja sanoittamaan omia ajatuksiaan huomattavasti nopeammin kuin kirjallista tekstiä tuottaessa, mikä puolestaan peilautuu suoraan siihen, kuinka paljon aikaa kirjoitussalissa tarvitsee.
Lopulta istuessani kirjoitussaliin koulumme ainoana lyhyiden vieraiden kielten kokelaana pystyin suhtautumaan kokeeseen rennon uteliaasti, sillä kesän myötä ranska oli noussut itselleni luontevaksi arkikieleksi. Tuttu sanonta “tekemällä oppii” piti jälleen paikkansa, ja ilokseni sain kirjoituksista L. Koen onnistumiseni olleen hyvin pitkälti seurausta juurikin Ranskan reissustan. Opiskelu oli erittäin motivoivaa, sillä uutta oppi vahingossakin ja Nizzassa huomasin päivä päivältä osaavani enemmän, eikä esimerkiksi viikon jälkeen reissu ruokakauppaan enää tuntunut ahdistavalta tai jännittävältä.
- pirouetterina